Ollako vai eikö olla siinäpä kysmys jota olen tässä viimeaikoina miettinyt syväsi ja sitten vähemmän syvästi.
On paljon muutoksia hyviä ja huonoja ja vielä parempia.
Karjahtelen ja ulvon kuutakin. Voi S....na voiko olla ahdistuneempaa olotilaa kuin tunkea itsensä täpötäyteen junaan yritä katsella seiniä, ettet vain katsoisi ketään silmiin.
Sillä silmät kertovat liikaa ja tulkinta on usein katsojan silmässä hih. Paljon surullista mieltä ja apatiaa. Päivästä toiseen sama reitti bussi toimisto bussi koti. Miksi me juoksemme ympäriinsä on olevinaan kiire siis tekemään mitä? Toiselle ihmiselle jotain ja lopulta huomaan , että on kuin koira joka jahtaa häntäänsä. Johtaako se mihinkään no ei H......ssä. Jospa me kaikki ihmiset pysähtyisimme hetkeksi edes yhdeksi  miettimään miksi ja mitä varten niin ehkä siis ISO ehkä voisimme luoda  paremman.
 Hei vaan täytyy tästä mennä huomenna on taas juoksupäivä. Tuijotellaan seiniin.